Tor Åge Bringsvær on Norjassa rakastettu, tuottelias ja hyvin
moninpuolinen lasten kirjailija. Hän on myös kääntänyt norjaksi paljon
ruotsalaisia lastenkirjoja, kuten Alfons Jokinen –sarjan.
Tunnetuin
Bringsværin sarjoista on Anne G. Holtin kuvittama Karsten og Petra, joka kertoo 5 vuotiaista parhaista ystävistä.
Kirjojen kuvitus ja tarinat ovat korostetun arkisia, ja peittelemättömän
oppettavaisia. Lasten arkea ja ihmissuhteita seurataan päiväkodissa, kotona,
lomalla, sairaalassa. Lapset opettelevat uimaan, pyöräilemään, luistelemaan ja
hiihtämään. Ohjeet ovat niin konkreettisia, että vanhempi saa hyviä vinkkejä. Samalla
sivutaan isompia asioita, Petran isä on kuollut, Karstenin isoisällä on uusi
avopuoliso. Kirjojen maailmassa lapset otetaan tosissaan ja heille puhutaan
kuin oikeille ihmisille. Aikuiset jaksavat aina auttaa. Karstenin ja Petran
lelut, Leijonanpentu, Neiti Kani ja maailman pienin norsu Kookos, seikkailevat
omissa spinnoff-kirjoissaan, joiden tyyli lennokkaampi ja jotka on suunnattu
vähän pienemmille lapsille. Karsten ja Petra on myös nähty useaan kertaan
valkokankaalla. Lapset rakastavat näitä kirjoja, sekä niiden selkeää ja
turvallista maailmaa.
Bringsværin uudempaa
tuotantoa edustaa Lisa Aisaton ihastuttavasti kuvittama sarja tavallisessa kerrostalossa
asuvasta Tambar-pojasta, jonka koko
perhe on peikkoja. Rehevä kuvitus pursuilee satuolentojen myyttistä olemusta,
ja tarinoissa vilisee erilaisia kansansatujen hahmoja vuorenpeikoista näkkiin.
Tarinoissa on myös pimeä puoli, etenkin peikkojen ja ihmisten välisiä jännitteitä
käsitellään paljon. Kirjojen voimakkain sanoma on kuitenkin ystävällisyys, auttaminen
ja itseensä luottaminen.
Pienemmille
lukijoille suunnattu helmi on Når to
(Kun kaksi) –sarja. Tina Solin iloisen moderni kuvitus nostaa ja kannattelee kirjan
hassunhauskoja, filosofisia mietelauseita, joita on yksi kullakin sivulla. Nämä
ovat todellisia hyvän mielen kirjoja kaikenikäisille. Kussakin kirjassa
toistetaan yhtä teemaa, esimerkiksi uusi ystävä, retki, mummon luona käyminen,
hyvänyöntoivotus, herääminen. Ensin vaikka mitkä kaksi hassua ystävystä tekevät
tämän ja viimeisellä sivulla sitten ”minä ja paras ystäväni/äiti/isä”.
”kun kaksi leipää
haluaa pitää hauskaa ... (sivun vaihto)
... maistavat ne
varovasti toisiaan.
-
Haluatko
maistaa kanttiana?
-
Minä
olen aivan vastaleivottu!”
”Kun kaksi
tietokonetta lähtevät lomalle...
... pelkäävät ne
viruksia.”
”Kun minä ja
parasystäväni sanomme hei hei...
... halaamme
pitkään.
-
Nähdään
huomenna päiväkodissa!
-
Ja
sitten leikitään yhdessä koko päivä!”
Toinen maininnan
arvoinen norjalaiskirjailija on Kari
Grossmann, joka kuvittaa itse kirjansa eloisalla ja huumoria pursuvalla tyylillään.
Pienten lasten kanssa elänyt osaa erityisesti antaa arvoa lasten
ilmeikkyydelle, ja sille miten heidän liikkuvaisuutensa on saatu vankittua niin
kuviin kuin tarinoihinkin.
Grossmanin suurin
hitti on ollut hurmaava Pikkusisko –sarja.
Pikkusisko on 3-4
vuotias tättärä, tyttö täynnä tunnetta. Perheeseen kuuluvat isä, äiti,
isosisko, isoveli sekä läheiset isovanhemmat. Pääsemme seuraamaan Pikkusiskoa
lyhyissä, joka perheen elämässä tutuiksi tulleissa tilanteissa, joihin lasten
on helppo eläytyä. Pikkusisko käy pissalla, ostaa ruokaa kaupasta, matkustaa
bussilla, murtaa jalkansa jne jne. Kirjojen sävy ei kuitenkaan ole opettavainen,
vaan enemminkin ymmärtäväinen. Pikkusiskon vanhemmat osaavat kohdata
kuopuksensa kiukuttelun ja yleisen pikkulapsihäröilyn uskomattoman joustavasti
ja ottamatta itseään liian vakavasti. Vanhempi saa lukea kirjoja milloin posket
häpeästä punaisina, ja milloin hersyvälle huumorille nauraen. Kyllä
Pikkusiskonkin vanhemmat hänen tempauksiinsa ilmiselvästi hermostuvat, mutta
heillä on kyky pitää kiinni rajoistaan jyräämättä pientä ihmisen tainta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti