Inga H. Sætre: Fallteknikk, Cappelen Damm 2011, s. 231.
Inga H. Sætre
kertoo sarjakuvaromaanissaan kauniisti mutta kaunistelematta Rakelin
ensimmäisestä lukiovuodesta 1996/97, joka muuttaa kaiken. Rakel muuttaa vanhempiensa
maatilalta soluasuntoon Gjøvikin pikkukaupunkiin voidakseen käydä lukion. Rakel
haluaa olla itsenäinen, elää niukasti opintotuella, eikä pidä yhteyttä
perheeseensä. Paras ystävä Ingrid on ainoa, jonka kanssa Rakel jakaa
ajatuksiaan. Tyttöjen arkinen elämä maistuu ja tuoksuu, vie mukanaan.
Omilleen
muuttaminen ja opiskeleminen ovat molemmat isoja haasteita teinille, mutta
Rakel on saanut vielä isomman vastuun elämäänsä. Syksyn mittaan hän tajuaa
olevansa raskaana. Petter on aloittanut opintonsa Oslossa, eikä Rakel pidä
tähän mitään yhteyttä. Rakel kertoo vain
Ingridille. Ei ädilleen, ei siskolleen, ei edes Petterille.
Vääjäämättä lapsi
kasvaa Rakelin kohdussa. Jouluna asianlaita selviää hänen perheelleen, joka
järkytyksestään huolimatta ei ole vihainen. Rakel jatkaa eristynyttä elämäänsä,
mutta sairaalassa Petter pitelee vastasyntynyttä tytärtään, kun Rakel toipuu
keisarinleikkauksesta.
Kontrasti
vahinkoraskauteen 1950-luvun Suomessa (Ikkunat yöhön) on tajuntaa ravisteleva.
Rakel ja Petter jättivät ehkäisyn käyttämättä, eikä Rakel hae aborttia. He
valitsivat niin. Kun teinityttö sitten on tulossa äidiksi, ei kukaan
yrittämällä yritä hankaloittaa hänen elämäänsä. Rakelia ei heitetä ulos sen
enempää asunnostaan kuin koulustakaan. Rakel jatkaa lukiota, Petter opintojaan
toisaalla. Ja samalla he ovat vanhempia.
”Miksi en tehnyt
mitään?
Luulinko, ettei
se ole totta?
Miten kukaan voi
olla niin tyhmä?
Sitten näen hänet
edessäni:
Pörröiset letit,
vadelmahilloa poskella, isot saappaat ja
villahousut”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti