Norjalaisiin dekkareihin tutustumassa: Torkil Damhaug

Torkil Damhaug: Ildmannen, 2011, Cappelen Damm, s. 494.

Kysyin anopilta suosituksia Norjalaisista dekkareista, ja hän ehdotti Torkil Damhaugia, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Kuten Christer Mjåset on myös Damhaug Lillehammerissa syntynyt lääkäri. Hän on erikoistunut psykiatriaan, ja Ildmannen tutkiikin nimen omaan psyykkisesti häiriintyneitä henkilöitä ja heidän motiivejaan. Ildmannen muistuttaa myös Mjåsetin ”Bobby Fischer” -jännäriä juoneltaan siinä määrin, että tälläkin kertaa rikosta tutkitaan muistojen uumenissa, eikä kyse ole perinteisestä poliisiromaanista. Damhaug rakentaa tiukan paketin, jossa lukija saa yllätyksiä viimeiselle sivulle saakka. Ildmannen on julkaistu englanniksi nimellä Fireraiser, samoin kuin kaksi muuta Damhaugin jännäriä (Medusa ja Death by Water), suomennoksia ei toistaiseksi ole.

Tuhopolttaja puhdistaa lapsuuden traumojaan liekeillä. Se tuntuu hyvältä, mutta hänen elämänsä on silti tyhjää täynnä. Ei ammattia, työtä, kotia, perhettä, yhtään ystävää. Eikä ihme, hän ei näe kanssaihmisiään muuna kuin välineenä saavuttaa omat tavoitteensa. Khalid saapuu Norjaan Pakistanista leveämmän leivän perässä 70-luvulla, kuten niin moni muukin. Hevostilalla hän tapaa nuoren ja vakavan Elsan, joka haluaa lähteä hänen mukaansa. Khalid ei kuitenkaan halua norjalaista vaimoa. Karsten on kunnianhimoinen abiturientti, jonka silmäterä on yksinäinen pikkusisko Synne. Jasmeen on toisen polven maahanmuuttaja, joka rakastuu Karsteniin. Nuorten viattomat tapaamiset vievät Karstenin vaarallisille vesille, kun Jasmeenin suku suojelee kunniaansa. Adrian on nuori sotilas, joka palaa maailman kriisialueilta äitinsä luo, ja toimii sijaisena Karstenin ja Jasmeenin luokalla. Hän keskustelee innokkaasti nuorten kanssa, ja huomaa nopeasti Karstenin joutuneen vaikeuksiin. Idealistinen Adrian rohkaisee Karstenia taistelemaan rakkauden puolesta, ja vie hänet salaisiin kokoontumisiin. Dan-Levi on helluntailainen lehtimies ja perheenisä, joka uutispäivystäjänä kirjoittaa tulipaloista. Kaikkien heidän elämänsä kietoutuvat yhteen kohtalokkain seurauksin.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat Lillestrømin ja Lørenskogin tienoille, pääkaupunkiseudun rauhallisille laitamille ja Norjan ehkäpä ainoaan metsäiseen kolkkaan. Jos olet kulkenut Osloon lentokenttäjunalla, on Lillestrømin asema sinulle tuttu.

Damhaug ottaa käsittelyyn monta yhteiskunnallista teemaa. Päällimmäisenä on tuhopolttajan mielenmaailma, ja psykopaatin suhde muihin ihmisiin. Samalla sivujuonteena Norjaan töihin virranneiden maahanmuuttajien elämä valottuu monelta kantilta. Khalid lähtee matkaan, koska kotitila ei voi elättää kaikkia perheen poikia, ja koulutettuna hän uskoo pärjäävänsä missä vain. Norjassa hän tienaa hanttihommilla summia, joilla Pakistaniin jääneen perheen elättäminen käy helposti. Ihastus norjalaiseen tyttöön ei estä Khalidia hakemaan vaimoa Pakistanista. Lapset syntyvät ja oman yrityksen toiminta laajenee. Khalidin perhe pärjää hyvin. Khalidin poika nousee poliitikoksi käyttäen nuoruuden rötöstelyjä astinlautanaan. Sen sijaan Jasmeen tyttönä rikkoo ankarasti perheen tapoja ja saa maksaa kalliisti lyhyestä onnesta. Norjanpakistanilaisia on tätä nykyä noin 35 000, ja he elävät monintavoin täysin tavallista elämää, eivätkä halua tulla luokitelluiksi maahanmuuttajiksi. Silti perheiden perustaminen muiden ”tavallisten norjalaisten” on edelleen tabu (etnisten norjalaisten avioliitot norjanpakistanilaisten kanssa ovat hyvin harvinaisia, ja noin 75% Norjassa syntyneistä toisenpolven maahanmuuttajista hakee puolisonsa Pakistanista). Kun Jasmeenin suku puollustaa epämääräiseksi jäävää kunniaa, suojelevat Karsten ja Dan-Levi vähintään yhtä intohimoisesti rakkaitaan.

Damhaug julkaisi ensimmäisenromaaninsa 1996, og saanut kautta linjan kehuja. Uusin romaani, Den femte årstiden, on tältä vuodelta, ja niinpä saamme varmasti jatkossakin nauttia hänen teoksistaan. Ildmannen voitti julkaisuvuonnaan 2011 vuoden parhaan dekkarin palkinnon (Rivertonpris).